Jotenkin se vain mököttää

Suhteeni kotihoitoon on kehittynyt samaan suuntaan kuin puolisoiden suhde monessa liitossa: toinen tahtoisi ratkoa ongelmat, mutta kun toinen ei oikein suostu sanomaan mitään.

Ei, en ole riidoissa kotihoidon kanssa, se vain jotenkin mököttää. Suhteemme on sellainen, että lähetän sille viestejä äidille tärkeistä asioista, mutta vastauksia minun pitää tulkita parhaassakin tapauksessa pöydälle kotihoitokansioon ennemmin tai myöhemmin ilmaantuvista dokumenteista.
Melkeinpä kaipaan aikoja, jolloin piti lukea Wilma-viestejä koulusta. Mitään virallista vuorovaikutuskanavaa ei ole, ei edes työelämässä kaikkialle ryöminyttä palautejärjestelmää, jotta voisi edes ilmaista mahdollista tyytymättömyyttään. Olen kai joutunut tekemisiin systeemin kanssa, joka toimii omassa maailmassaan.

Niinpä tyydyin eilenkin kirjoittamaan ruutupaperille palautetta kotihoidon kansioon ilmestyneestä tuoreimmasta hoitosuunnitelmapäivityksestä - dokumentista kun piirtyi aktiivinen ja omatoiminen vanhus, jota omaiset käyvät tarvittaessa auttamassa. Olisipa ask totta. Oli siellä tekstissä sellaistakin, mitä en minä, eikä edes hyvästahtoinen äitini, voi mitenkään pitää vastuullisena, siksi täytyi antaa palautetta. Siitä kerron lisää tuonnempana.

Käytössä oleva palautejärjestelmä
on ajalta ennen reissuvihkoja.