Painoin hiljaa oven kiinni

Eläkkeelle jäädessäni päätin keskittyä itselleni tärkeiden ihmisten tarpeisiin. Aloin kirjoittaa kirjaa siskostani Tarjasta, jonka kanssa lapsena leikimme hienoa naista Etelä-Haagan kotitalon vintillä äidin korkokenkiin varustautuneina ja äidin kaunis hääpuku päällä, ja siinä sivussa tulimme nyppineiksi äidin muistokirjan kiiltokuvat omiksi aarteiksemme.
Sittemmin Tarja-siskoni on käynyt kuoleman porteilla ja on sieltä myös tullut takaisin. Hän tukee ehtimiseen muita koviin koettelemuksiin joutuneita.
Kun siis vuoden 2015 lopulla suljin viimeisen työpaikkani oven, olin latautunut tämän kirjan tekoon.

Mirkku
Äitini Mirkku
eläkkeelle jäämiseni
aikoihin.
Oli kuitenkin muutama yksittäinen asia, jotka olin myös päättänyt hoitaa. Näistä tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen oli, että menen äidin kanssa lääkäriin.
Ainahan äiti oli sekoittanut nimemme ja olen jo vuosien ajan vastannut, jos minua puhutellaan Artoksi tai Tarjaksi. Mutta silti.

Kommentit