Pihalle pitkästä aikaa

Tiistaina tuli kuluneeksi viikko siitä, kun äiti oli päivystyksessä vuorokauden tarkkailtavana. Siitä, kun äiti on ulkoillut, on kulunut runsaasti aikaa.
Tänään itselläni oli masentava puhelinneuvottelu kotihoidon ohjaajan kanssa. En ihmettele, että alalla on ongelmia.

Kävin apteekissa äidin asialla ja sieltä menin äidille, katsomaan hänen vointiaan. Äiti oli torkkumassa nojatuolissa, oli kuulemma torkkunut koko päivän. Pientä vaihtelua oli tuonut lounaan lämmittäjän hommissa puuhannut kotihoitaja.
Söimme herukoita, äiti joi mehulimua ja sanoi, että voisihan sitä lähteä ulkoilemaan.

Kirjoitin iltahoitajan varalle pienen lapun, että soittaa pihalle, jos on päässyt luikahtamaan sisään huomaamattamme. Lähdimme pihalle!
Veimme yhdessä roskat roskikseen. Äiti sanoi, ettei ole koskaan käynyt täällä roskiksella. Sitten pieni lenkki ja penkille lepäämään ennen uutta pihakierrosta. Mukavaa oli.