
Äiti oli valinnut punaruutuiset sandaalit. Ne tulivat aika pian käyttöön.
Tapahtumista on nyt kulunut lähes vuosi.
Muutama päivä sitten, kun kävimme äidin luona visiitillä, kävi ilmi, että äiti oli kaatunut ja että oli ollut vähällä kaatua toisenkin kerran. Ruudulliset sandaalit oli hylätty sängyn alle. Kysyin asiaa hoitajalta. Kävi ilmi, että sandaalien pohja on liukas.
Otin sandaalit mukaani ja vein luottosuutarilleni. Kysyin, voisiko näille ulkonaisesti hyvässä kunnossa oleville sandaaleille tehdä jotain, kun ne ovat käyneet vaarallisiksi. Suutari tutkisteli sandaaleja ja totesi, että ainoa asia, minkä voi tehdä, on että vaihtaa pohjat. Nämä sandaalit eivät mitä ilmeisimmin olleet ensimmäiset ongelmayksilöt hänen urallaan, sillä sain kuulla pienen yhteenvedon asiasta: jonain vuonna sandaalien pohjan seos on aivan hyvää ja kengät voivat palvella vuosikausia ongelmitta. Toisena vuonna seosta on muutettu sillä tavoin, että pohja muuttuu vähitellen liukkaaksi. Meille on sattunut tällainen vuosi.
Pohjan vaihto maksaa kuusi kymppiä.
En jätä sandaaleita suutarilleni, joka muutenkin on hukkua töihinsä. En myöskään vie sandaaleja takaisin äidille, sillä kaatumiset ovat olleet hänelle kohtalokkaita. Mutta on sääli kantaa hyvännäköisiä kenkiä roskikseen, voisiko niitä kierrättää? Ongelma on vaikeasti ratkaistava. Jos voisin olla varma, että sandaaleja käyttää joku, joka tietää, ettei niillä ole turvallista tepastella sisätiloissa, voisin antaa ne kierrätykseen, mutta kun en voi olla varma. Jos vien ne johonkin kierrätyspisteeseen ja kerron rajoitteen tai kirjoitan siitä varoituksen lapulle, todennäköisesti viestiketju katkeaa saman tien ja nämä melko hintavat popot päätyvät kirpparilta jonkun viattoman vanhuksen jalkaan toiseen laitokseen, ja näin riski siirtyy toisille ihmisille.
(Huom. kuvat juttuun tulevat myös tänään)
Kommentit
Lähetä kommentti