Tilasin äidille kyytiä hautausmaalle. Nyt ei mennyt niin kuin Strömsössä. Tähän saakka on asia hoitunut kitkattomasti äidin ja minun kannalta katsoen, olen tilauksen yhteydessä sanonut, että äiti tarvitsee nostolaitteella varustetun auton, sillä hän ei pysty nostamaan jalkojaan taksiin. Siitä on pitkä aika, kun viimeksi kävimme isän haudalla, välillä äiti ei ole muistanut edes, että miehensä on kuollut, mutta nyt hän pyysi päästä haudalle.
Tähän mennessä on riittänyt, että olen kertonut, että äiti ei enää yhdeksänkymppisenä pysry nostamaan jalkojaan taksiin. Nyt se ei enää riittänyt, koska papereissa ei ollut merkintää invataksitarpeesta, invataksia ei voi saada.
Siitä on ehkä pari vuotta, kun Viikin Hoiva-Onni siirti Esperille. Omistajanvaihdos merkitsi muutosta päivätoiminnan kyyteihin. Tuolloin äiti kaatui ikävästi matkalla autoon noustessaan. Ihmettelin tiedonkulun puutteellisuutta hoitokodin henkilökunnalle; olin jo silloin sanonut, että äiti on syytä nostaa nostolaitteella autoon, mutta tätä ei tapahtunut ja äiti kaatui, kaatuminen aiheutti sairaalareissun ja nakersi osaltaan luottamusta Esperin palveluun.
Nyt surin kaupungin tylytyksen osuessa kohdalle, että äiti pettyy, jos ei pääse haudalle. Jos hän joutuu kiipeämään henkilöautoon, kävely hautausmaalla on riskialtista, vaikka nousutilanteesta selvittäisiin.
Asia järjestyi kolmella puhelinsoitolla: matkapalvelusta sain puhelinnumeron virkamiehelle, jolta sain puhelinnumeron virkamiehelle, joka tekee päätöksen. Virkamies tekee päätöksen invataksitarpeesta. Ehkä siis ensi viikolla yritämme uudelleen tilata matkapalvelusta taksia.
Sitä vain jäin ihmettelemään
Eikö kaupungin tiukentuneesta matkapalvelukätytännöstä olisi ollut asiallista tiedottaa jotenkin niille, joita asia koskee. Tiukennuksella varmaan säästyy rahaa, onhan toki varmasti muistisairaissakin yhdeksänkymppisiä, joilla jalka nousee.
Tähän mennessä on riittänyt, että olen kertonut, että äiti ei enää yhdeksänkymppisenä pysry nostamaan jalkojaan taksiin. Nyt se ei enää riittänyt, koska papereissa ei ollut merkintää invataksitarpeesta, invataksia ei voi saada.
Siitä on ehkä pari vuotta, kun Viikin Hoiva-Onni siirti Esperille. Omistajanvaihdos merkitsi muutosta päivätoiminnan kyyteihin. Tuolloin äiti kaatui ikävästi matkalla autoon noustessaan. Ihmettelin tiedonkulun puutteellisuutta hoitokodin henkilökunnalle; olin jo silloin sanonut, että äiti on syytä nostaa nostolaitteella autoon, mutta tätä ei tapahtunut ja äiti kaatui, kaatuminen aiheutti sairaalareissun ja nakersi osaltaan luottamusta Esperin palveluun.
Nyt surin kaupungin tylytyksen osuessa kohdalle, että äiti pettyy, jos ei pääse haudalle. Jos hän joutuu kiipeämään henkilöautoon, kävely hautausmaalla on riskialtista, vaikka nousutilanteesta selvittäisiin.
Asia järjestyi kolmella puhelinsoitolla: matkapalvelusta sain puhelinnumeron virkamiehelle, jolta sain puhelinnumeron virkamiehelle, joka tekee päätöksen. Virkamies tekee päätöksen invataksitarpeesta. Ehkä siis ensi viikolla yritämme uudelleen tilata matkapalvelusta taksia.
Sitä vain jäin ihmettelemään
Eikö kaupungin tiukentuneesta matkapalvelukätytännöstä olisi ollut asiallista tiedottaa jotenkin niille, joita asia koskee. Tiukennuksella varmaan säästyy rahaa, onhan toki varmasti muistisairaissakin yhdeksänkymppisiä, joilla jalka nousee.
 |
| Mirkku siihen aikaan, kun itse olin vielä pikku tyttö ja kun äidin jalka nousi kepeästi. |
Kommentit
Lähetä kommentti