 |
| Tämän kuvan tuottama ilo meille lapsille oli suuri. Äiti hyötyisi jos voisimme puhua videopuheluja. |
Siskoni Maiju on yrittänyt sinnikkäästi selittää somessa sekä paikallisesti Helsingin vanhuspalveluihmisille, ja tilaisuuden tarjoutuessa myös mediassa, että jonkinlaisia ihmisoikeuksia muistisairaalla vanhuksellakin täytyy olla yhteydenpitoon aikana, jolloin lähes koko työelämä ja lähes kaikki koulutus on siirtynyt etäyhteyksiin.
Tähän mennessä tulos on ollut ainakin äidin kohdalla aika laiha: muutama kuva on tuonut helpotusta huoliinme ja yksi videonpätkä toi äidin tervehdyksen itselleni ja kuopukselleni, mutta niitä kaipaamiamme videopuheluja emme ole saaneet. Selitykset ovat olleet hyvinkin ontuvia ja ovat kertoneet siitä, ettei Helsinki suurena vanhuspalvelutoimijana ole lainkaan ymmärtänyt, miten tärkeitä sukulaissuhteet ovat ihmiselle. Aivan kuin ihmisestä tulisi hoitokodin tai kaupungin hallinnoitava asiakas, kun hän muuttaa muistisairaitten ryhmäkotiin.
On hienoa, että osastoilla pidetään vireillä fysioterapian harjoituksia, ne pitävät mielialaa vireänä. Niin kauan olen luottavainen, kun vakihenkilökunta pysyy terveenä, mutta jos kouluttamaton sijainen tulee tällaiseen paikkaan tekemään vastuullista sijaisuutta, huoli kasvaa.
Lue myös Maijun blogijuttu En ole unohtanut sinua äiti.
Ja Iltalehden juttu Marjo näki kuvan äidistään neljän viikon eristyksen jälkeen: kyyneleet nousivat silmiin .
Kommentit
Lähetä kommentti