Äiti opetti minut kuuntelemaan radiota. Yleisohjelma oli päällä aamusta pitkälle iltapäivään. Käytössähän oli oikeastaan vain kaksi suomenkielistä kanavaa, yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma.
Yhtenä kauniina kespäivänä 50- ja 60-lukujen taitteessa isä sitten ostaa pämäytti telkkarin. Aluksi iltaisin ohjelmaa tuli aika vähän aikaa; aamuteeveetä ei kukaan kaivannutkaan.
Tuli sitten sekin aika, kun viikonpäiviä laskettiin "maanantai, tiistai, Peyton Place, torstai, perjantai..." Aluksi äitikin liimautui telkkarin ääreen, kunnes 60-luvun loppupuolella meni töihin ja hänen iltansa kuluivat niissä hommissa eläkeikään saakka.
Suomalaiset elokuvat olivat äidin suosikkeja jo television alkuaikoina, ja samat filmit ovat edelleen äidin suosikkeja
Pitkään itsekin kuuntelin YLEn radio ykköstä, mutta viime vuosina ei ole kanavauskollisuudelle löytynyt perusteita, ei edes Yle-uskollisuudelle.
Yhtenä kauniina kespäivänä 50- ja 60-lukujen taitteessa isä sitten ostaa pämäytti telkkarin. Aluksi iltaisin ohjelmaa tuli aika vähän aikaa; aamuteeveetä ei kukaan kaivannutkaan.
Tuli sitten sekin aika, kun viikonpäiviä laskettiin "maanantai, tiistai, Peyton Place, torstai, perjantai..." Aluksi äitikin liimautui telkkarin ääreen, kunnes 60-luvun loppupuolella meni töihin ja hänen iltansa kuluivat niissä hommissa eläkeikään saakka.
Suomalaiset elokuvat olivat äidin suosikkeja jo television alkuaikoina, ja samat filmit ovat edelleen äidin suosikkeja
Pitkään itsekin kuuntelin YLEn radio ykköstä, mutta viime vuosina ei ole kanavauskollisuudelle löytynyt perusteita, ei edes Yle-uskollisuudelle.
Kommentit
Lähetä kommentti