Matti Kuuselan kolumni Aamulehdessä nosti mieleeni muutaman vuosikymmenen takaisen juttukeikan. Päätoimittaja oli lähettänyt minut haastattelemaan vanhusta, joka asui hulppeassa hoitokodissa Helsingissä.
Vanhallarouvalla oli elämäntarina, joka ansaitsi tulla kerrotuksi.
Tapasin hoitolaitoksessa sattumalta myös paikan johtajan. Sen verran tuo tapaaminen tökkäsi, että otin selvää paikan omistajista, joita minulle ei kerrottu. No, johtajatar ja hänen miehensä olivat sijoittaneet pienen summan rahaa ja ottaneet sitten velkaa. Bisnestä tehtiin jo tuolloin vähäisen henkilökunnan selkänahasta. Virikkeitä ei hulppeiden seinien sisällä ollut kovinkaan suuresti tarjolla. Nyt ajat ovat lisäksi kääntyneet ankeiksi.
Suosittelen Kuuselan kolumnin lukemista ja asian mietiskelyä. Asiassa on itua.
Vanhallarouvalla oli elämäntarina, joka ansaitsi tulla kerrotuksi.
Tapasin hoitolaitoksessa sattumalta myös paikan johtajan. Sen verran tuo tapaaminen tökkäsi, että otin selvää paikan omistajista, joita minulle ei kerrottu. No, johtajatar ja hänen miehensä olivat sijoittaneet pienen summan rahaa ja ottaneet sitten velkaa. Bisnestä tehtiin jo tuolloin vähäisen henkilökunnan selkänahasta. Virikkeitä ei hulppeiden seinien sisällä ollut kovinkaan suuresti tarjolla. Nyt ajat ovat lisäksi kääntyneet ankeiksi.
Suosittelen Kuuselan kolumnin lukemista ja asian mietiskelyä. Asiassa on itua.
Kommentit
Lähetä kommentti