(Huom! Videoon pääsee, kun klikkaa ensin "Lue lisää" -tekstiä)
Mirkku oli iloinen, kun kävimme. Tuntui hyvältä, että aina löytyy uusiakin ystäviä hoitokodista. Hyvältä myös tuntuu, että elokuisen vakavan yksin kotona tapahtuneen kaatumisen yhteydessä tapahtuneen loukkaantumisen ja sairaalan kuntoutusosastolla tapahtuneen kaatumisen jäljet ovat sillä tavoin mennyttä aikaa, että viimeksi äiti on kaatunut ikävästi arviointi- ja kuntoutusjaksolla.
Paljon kredittiä pitää antaa kaupungin dementiaryhmäkodin hoitajille. Osaan myös tavattomasti arvostaa säännöllisiä aterioita, jotka kotona monista syistä jäivät liian pieniksi tai jopa jäivät syömättä, vaikka kotihoito kävikin loppuaikoina kolmesti päivässä paikan päällä. Lisäksi äiti on hyötynyt suuresti palvelukeskuksen liikuntamahdollisuuksista. Hän nauttii "jumpossa" käymisestä eli jumppasalin liikuntasessioista. Ja suuri helpotus äidille oli jo se, kun hän pääsi arviointi- ja kuntoutusjakson aikana muiden ihmisten seuraan. Yksin kotona monet pelot alkoivat ahdistaa; eivätkä pelot olleet lainkaan pelkkää mielikuvituksen tuotetta, mikä kamalalla tavalla realisoituikin elokuussa, seitsemän kuukautta sitten, kun äiti loukkaantui yksin kotona vakavasti.
Suurta ihailua hoitajille, jotka jaksavat yleensä hymyillä hyvinkin moninaisten kiireiden keskellä, paitsi asukkaille, jopa omaisille.
Kommentit
Lähetä kommentti