Olimme tänään äidin kanssa palvelukeskuksen pihalla kahvittelemassa. Suomen lippu liehui tangossa. "Tänään on kaatuneitten muistopäivä", selitin äidille.
Vastaus tuli sukkelasti: "Onneksi meillä kukaan ei ole kaatunut."
Niin, sisällissodan sekasorrossa äidin isän isä ammuttiin ja äidin isä pääsi rankaisijoilta pakoon ketteryytensä turvin. Jos Leirinmäen ampujat olisivat osuneet, ei tuolloin 18-vuotias Arvi olisi koskaan mennyt naimisiin eikä tätä sukuhaaraa olisi koskaan syntynyt. 30- ja 40-luvun sodat menivät niin, ettei äitini, eikä isänikään, lähipiiristä kukaan kaatunut.
Mutta äiti kaatui eilen. Hänelle laitettiin jälleen turvaksi jalkaan lonkkahousut sen kypärän lisäksi, joka on turvannut viime aikoina melko hyvin äidin päätä.
Vastaus tuli sukkelasti: "Onneksi meillä kukaan ei ole kaatunut."
Niin, sisällissodan sekasorrossa äidin isän isä ammuttiin ja äidin isä pääsi rankaisijoilta pakoon ketteryytensä turvin. Jos Leirinmäen ampujat olisivat osuneet, ei tuolloin 18-vuotias Arvi olisi koskaan mennyt naimisiin eikä tätä sukuhaaraa olisi koskaan syntynyt. 30- ja 40-luvun sodat menivät niin, ettei äitini, eikä isänikään, lähipiiristä kukaan kaatunut.
Mutta äiti kaatui eilen. Hänelle laitettiin jälleen turvaksi jalkaan lonkkahousut sen kypärän lisäksi, joka on turvannut viime aikoina melko hyvin äidin päätä.
 |
| Tänään on Kaatuneitten muistopäivä. |
Kommentit
Lähetä kommentti