Vaatteet, vaatteet - ja sukat

Kaunis alkukesä saa olon tuntumaan jo kuin olisi juhannus; juhannusruusukin kukkii bussipysäkin vieressä.
Paljon puhutaan nykyisin vaatteista ja niiden ilmastovaikutuksista.

Äidillä on lupa ja mahdollisuus käyttää ryhmäkodissa omia vaatteitaan.
Nämä helteet ovat jossain määrin tuntuneet myös hoitopaikassa. Äidin omahoitaja tulikin yhtenä päivänä kysymään, onko äidillä mekkoja. No ei ollut; äiti on ollut pitkään hamelinjalla, ja hän on käyttänyt paljon pitkiähousuja. On hienoa, että meitä omaisia muistutetaan muuttuneesta tilanteesta; äiti tosiaan tarvitsi myös kevyitä mekkoja.
Molemmat siskoni ovat parempia muotiliikkeessä kävijöitä kuin minä. Siskoni Maiju kävi kahtena päivänä etsimässä mekkoja; mitkään mummomekot eivät Maijulle kelpaa, joten haastetta siskoni sai mekonetsintähommaan.
Tänään Mirkku tuli touhukkaana hissille vastaan uudessa mekossaan, toisen siskoni antama kaunis huivi harteillaan. Myöhemmin hän selitti, että nämä kuuluvat yhteen, mekko ja huivi.

Siskoni Tarja tuli miehensä kanssa myös käymään, vähän ennen kuin aloin tehdä lähtöä. Tarja kysyi, minkä takia äidillä ei ole tukisukkia. Niin, minkä takia? En ollut huomannut puutetta; oli niin monta  asiaa. Jätin Tarjan ja miehensä sekä Mirkun jatkamaan yhteisiä asioita. Kävin mennessäni sanomassa hoitajalle, että jälleen äidiltä puuttuvat tukisukat ja että jalat ovat turvoksissa.Hoitaja lupasi kirjata asian.
Voi itku, kun ihmisillä on kesälomat, tulee sijaisia ja helposti käy niin, että tieto siitä, mitä itsekunkin hoito vaatii, ei välity tuuraajille. Nyt pitää olla skarppina, näillä loma-ajan hiipuvilla perheresursseillakin.

Yleensä sirot nilkat ovat nyt niin turvoksissa, että ei hyvää tee.